FEVER TO TELL!: KAUAN KAIVATTU VIIKONLOPPU

Tänään heräsin jostakin duuni- ja gradupaniikin keskeltä siihen, että on aurinkoinen aamu: seminaariesitelmää, jonka vuoksi gradupaniikki on huipussaan, on lykätty viikolla, ehdin syödä rauhassa aamiaisen (joka ei ole mysliä, soijarouhetta, luonnonjugurttia ja mustikoita, kuten joka aamu), vaan korvapuustia ja mutteripannulla keitettyä kahvia, hahaa. Milloin mulla on viimeksi ollut mahdollisuus tällaiseen luksukseen?

Ja sitten se kaikista paras juttu: Tänään lähdetään tyttöjen kanssa Turkuun. Ohjelmassa on päivällinen, lukiokaverimme tähdittämä musikaaliesitys, perinteiset hostellikemut ja jatkot, sunnuntaina toivon mukaan brunssi ja museokäynti (pakko päästä Aboa Vetus & Ars Novaan, joka teki muhun lapsena todella suuren vaikutuksen).

Eli vihdoinkin pieni väliaika ja hengähdyksen paikka. New Yorkin matkasta alkaa olla pian pari viikkoa, mutten ole ehtinyt ajatellakaan mitään matkapostauksen tekemistä. Uskaltaisin väittää, että tähänastisen elämäni kiireisimmät hetket ovat käsillä juuri nyt. Seminaarien perseelle potkimisen ansiosta gradu alkaa olla jo puolessa välissä, ja tällä aikataululla uskaltaisinkin arvella valmistumista jo alkusyksylle. Ihan hyvin siihen nähden, että noin viikko ennen matkaa olin jo luovuttamassa kaiken suhteen, lopettamassa seminaarit ja lykkäämässä valmistumista vuodella. Välillä täytyy kyllä kysyä itseltään, että millainen saatanan älypää menee saman kevään aikana erittäin hektisiin kokopäiväisiin festaritöihin, yrittää suorittaa kahta pakollista seminaaria esitelmineen ja opponointeineen, käy New Yorkissa, yrittää raivata parille viikonlopulle tilaa tehdä jotakin kivaa kavereiden kanssa ja urheilee jollakin tavalla monta kertaa viikossa? No, näköjäään se on mahdollista. Kunhan tästä keväästä on selvitty, voin selvitä ehkä mistä vaan.