lauantai 28. syyskuuta 2013

Kysymyksiä tyhjyydessä




Miten voi yrittää olla perillä kaikesta siitä mitä maailmassa tapahtuu, kun oikeastaan suurin osa mitä lukee tai kuulee on joko niin raivostuttavaa ja typerää, tai vastapainoisesti tylsää, surullista tai mitäänsanomatonta, että sitä päättää jälleen ummistaa silmänsä kaikelta ja jatkaa elämistä omassa taikamaailmassaan?

Miksi liha on sellainen itseisarvo, että Suomessa tarvitaan lihatonta lokakuuta? Kuulemma jo yksi lihaton päivä viikossa on edistystä, mutta kysynpähän vaan, että kuka täällä oikeasti vielä muka syö lihaa joka päivä? Ei ainakaan kukaan omassa taikamaailmassani. Eikä kukaan oikeassa maailmassanikaan. (Tiedän toki eläväni hyvin homogeenisessä arvo- ja asenneympäristössä, mutta kuitenkin...)

Miksen jaksa purkaa asioita, jotka minua ahdistavat, vaikka siihen olisi kaikki kanavat? Miksen jaksa enää ajatella kaikkea paskaa ja typeryyttä, jota ympärilläni tapahtuu, ja miksen jaksa taistella sitä vastaan? Miksi vetäydyn, miksi en halua osallistua? Miksi luovutan vaikeiden asioiden äärellä, miksen hanki lisätietoa asioista, vaikka usein juuri tiedon puute aiheuttaakin typeryyttä? Miksen koe, että voin vaikuttaa? Voinko loppupeleissä?

Pitäisiköhän tässä vaan lopettaa ratkaisujen etsiminen ja kohdata tosiasiat: maailma ei ole koskaan valmis eivätkä asiat mene koskaan niin, että kaikki maapallon asukkaat olisivat tyytyväisiä elämäänsä. Tässä tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin kuunnella sellaista musiikkia, joka nyt sattuu olemaan sekä tähän olotilaan sopivinta että lempimusiikkiani noin yleisestikin: synkkää. Hyvät naiset, herrat, transsukupuoliset ja muut: pieni mutta ihanan raskas ja pateettinen syyslistani Spotifyssa



Kirjoittaja on lukenut taas uskomattoman typeriä kolumneja, uutisia, ja kommenttibokseja sekä nähnyt taas aivan liikaa typeriä ihmisiä ja heidän toilailujaan. Päivityksen tekemiseen kului erittäin paljon kuumaa puolukkamehua ja syysmusiikkia, joten allekirjoittanut uskoo päihtyneensä näiden yhteisvaikutuksesta ja olevansa edelleen oman taikamaailmansa alaisena. Lopuksi kirjoittaja haluaa ilmaista huolestuksensa esimerkiksi itänaapurinsa politiikkaa kohtaan ja julistaa inhoavansa ihmisiä, joilta puuttuu kokonaan looginen ajattelukyky, argumentointitaidot ja käytöstavat. Loppujen lopuksi kirjoittajan tulisi kuitenkin läimäistä läppärinsä kiinni ja nauttia syksystä. Niin kauan kuin sitä vielä kestää.

perjantai 20. syyskuuta 2013

Sekaisin materiaalista ja Moskovasta


Tämä synttärilahjaksi saatu Marimekon Pisaroi-pussukka on niin ihana, että aivan hykertelen tyytyväisyydestä. Ah!

Toinen hykertelyn aihe on se, että päätimme lähteä Suvin kanssa moikkaamaan vaihtari-Elinaa, ja ostimme lennot Moskovaan lokakuun loppupuolelle. Kaikki matkavinkit otetaan vastaan kiitollisuudella ja riemulla!

Majoitumme aika kivan näköisessä paikassa nimeltä Oh so Indie House Hostel. Kuvien ja arvioiden perusteella paikka vaikuttaa erittäin lupaavalta:





Vaikka kohti tuntematonta lähteminen onkin usein parasta, kaipaisin kuitenkin vielä tietoa seuraavista asioista:

  • Miten hyvin englannilla pärjää ns. ei-niin-kansainvälisissä (lue: hintatasoltaan huokeammissa) kaupoissa, ravintoloissa ja kahviloissa?
  • Vedetäänkö korttimaksuissa paljon välistä, kannattaako lähteä matkaan pursuilevien käteistuppojen kera? 
  • Kannattaako metrolipuista varautua pulittamaan isojakin summia?
  • Onko Moskovan loppulokakuu ratkaisevasti kylmempi kuin Helsingin?
  • Onko meillä mitään mahiksia päästä opiskelijahintaan mihinkään orkesterikonsertteihin, ja jos on, niin pitääkö liput varata etukäteen?
  • Minne kannattaa ehdottomasti mennä ja mitä kannattaa ehdottomasti tehdä?

St. Petersburg, Cardiff, Bristol, Moscow - same faces, different shit. Toivottavasti viisumit on pian taskussa, sillä päivien laskeminen alkaa nyt. 32!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kaksviis ja kukkia piisaa

Oli iloinen eilisilta, aamu, päivä ja ilta, ja nyt koti on täynnä kukkia. Kukkia, kukkia, kukkia, ihania kukkia, jotka tuoksuvat hyvältä ja tekevät elämästä jotenkin paremman. Kiitos vielä kaikille onnittelijoille!





Itse tästä uudesta iästä en osaa sanoa mitään sen kummempaa. Lapsellinen läppä lentää entiseen malliin ja elämä on kai jotenkin vähän helpompaa kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Nyt on kivaa olla minä, etenkin kaikkien näiden kukkien keskellä. Liljakimppu käteen ja katse kohti uusia seikkailuja ja tulevia vuosia!

perjantai 13. syyskuuta 2013

Perjantai 13.


Tänään on ollut itseasiassa aika hyvä päivä. Maanantain treenistä alkanut etureisirasitus (eli käytännössä kolmen vuorokauden puujalkahelvetti) oli päättynyt kun nousin aamulla sängystä. Polvien koukistaminen tuntuu vielä vähän epämukavalta, mutta enää ei sentään tarvitse kävellä oudosti tai istuutua kaikkialle tuen kanssa ja pelätä, että jalat pettävät alta.

En olisi uskonut miten kamalaa on olla kolmisen päivää vailla normaalia jalkatoimintaa. Onhan mulla ennenkin ollut lihakset kipeinä, muttei koskaan näin pahasti, eikä varmasti kolmea vuorokautta putkeen. Miltähän vakavampia jalkalihasvammoja saaneista mahtaa tuntua?




Kuvat ovat peräisin aiemmilta syksyiltä.

Tätä ei varmaankaan saisi sanoa ääneen, ja tiedän katuvani tätä talvipakkasilla, mutta... jotenkin odotan jo joulua. Tai siis jouluakin. Jospa se oikea kunnon vähitellen viilenevä syksykin suvaitsisi jo alkaa. Haluan tuijotella kerrostalokotien ikkunoihin pimeällä ja kuunnella tonneittain syysmusiikkia. Oon jo ihan valmis!

Laura Marling - Alpha Shallows


Zero 7 - Ghost sYMbOL


Saint Saviour - Mercy 


Beth Gibbons & Rustin Man - Spider Monkey

tiistai 10. syyskuuta 2013

I've been winding 'bout a fresh start


Tukkaa lähti, ja eiköhän sitä lähde vielä lisääkin. Liian monien vuosien kirjallinen ja kuvallinen bittielämä alkoi ahdistaa, joten käytin mahtavaa kosmista internet-valtaani ja piilotin menneen, tai siis kaiken mitä piilotettavissa oli. Ehkäpä vanhana nörttimummona selaan taas vanhat sepustukseni läpi, mutta toistaiseksi muutos on seuraavanlainen: kevyempää matskua, enemmän kuvia päiväkirjatyyliin, asiaa silloin kun sitä on, mutta ennen kaikkea parhaita hetkiä ja suosikkijuttujani tallennettuna samaan paikkaan. Vamos!

Huom. Odotettavissa vielä pientä säätöä ainakin ulkoasun kanssa. Vaikka osoite pysyi samana niin blogi vaihtui, siispä halukkaat voivat klikata itsensä lukijoiksi tuolta alhaalta.