Miten voi yrittää olla perillä kaikesta siitä mitä maailmassa tapahtuu, kun oikeastaan suurin osa mitä lukee tai kuulee on joko niin raivostuttavaa ja typerää, tai vastapainoisesti tylsää, surullista tai mitäänsanomatonta, että sitä päättää jälleen ummistaa silmänsä kaikelta ja jatkaa elämistä omassa taikamaailmassaan?
Miksi liha on sellainen itseisarvo, että Suomessa tarvitaan lihatonta lokakuuta? Kuulemma jo yksi lihaton päivä viikossa on edistystä, mutta kysynpähän vaan, että kuka täällä oikeasti vielä muka syö lihaa joka päivä? Ei ainakaan kukaan omassa taikamaailmassani. Eikä kukaan oikeassa maailmassanikaan. (Tiedän toki eläväni hyvin homogeenisessä arvo- ja asenneympäristössä, mutta kuitenkin...)
Miksen jaksa purkaa asioita, jotka minua ahdistavat, vaikka siihen olisi kaikki kanavat? Miksen jaksa enää ajatella kaikkea paskaa ja typeryyttä, jota ympärilläni tapahtuu, ja miksen jaksa taistella sitä vastaan? Miksi vetäydyn, miksi en halua osallistua? Miksi luovutan vaikeiden asioiden äärellä, miksen hanki lisätietoa asioista, vaikka usein juuri tiedon puute aiheuttaakin typeryyttä? Miksen koe, että voin vaikuttaa? Voinko loppupeleissä?
Pitäisiköhän tässä vaan lopettaa ratkaisujen etsiminen ja kohdata tosiasiat: maailma ei ole koskaan valmis eivätkä asiat mene koskaan niin, että kaikki maapallon asukkaat olisivat tyytyväisiä elämäänsä. Tässä tilanteessa ei voi tehdä muuta kuin kuunnella sellaista musiikkia, joka nyt sattuu olemaan sekä tähän olotilaan sopivinta että lempimusiikkiani noin yleisestikin: synkkää. Hyvät naiset, herrat, transsukupuoliset ja muut: pieni mutta ihanan raskas ja pateettinen syyslistani Spotifyssa.
Kirjoittaja on lukenut taas uskomattoman typeriä kolumneja, uutisia, ja kommenttibokseja sekä nähnyt taas aivan liikaa typeriä ihmisiä ja heidän toilailujaan. Päivityksen tekemiseen kului erittäin paljon kuumaa puolukkamehua ja syysmusiikkia, joten allekirjoittanut uskoo päihtyneensä näiden yhteisvaikutuksesta ja olevansa edelleen oman taikamaailmansa alaisena. Lopuksi kirjoittaja haluaa ilmaista huolestuksensa esimerkiksi itänaapurinsa politiikkaa kohtaan ja julistaa inhoavansa ihmisiä, joilta puuttuu kokonaan looginen ajattelukyky, argumentointitaidot ja käytöstavat. Loppujen lopuksi kirjoittajan tulisi kuitenkin läimäistä läppärinsä kiinni ja nauttia syksystä. Niin kauan kuin sitä vielä kestää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerrohan!