VALOA TUNNELISSA

Olen kirjoittanut blogiini luonnoksena ainakin sata postausta, jossa päivittelen sitä, miten tämänhetkinen elämäni heittää häränpyllyä, ja miten jokainen päivä määräytyy arpanopan lukeman mukaan: Paska päivä, ihan hyvä päivä, tylsä päivä, vihainen päivä, metamorfoosipäivä suuntaan tai toiseen, sairauspäivä, minä luovutan ja pitäkää tunkkinne -päivä, kaikki voi muuttua -päivä ja sitä rataa.

Olen ollut nyt noin puolitoista kuukautta työttömänä, ja mulla on ollut erityisen paljon aikaa katua valintojani ja alisuoriutumistani, ajatella elämääni ja sitä mitä siltä oikeastaan haluan. En ole päässyt vielä mihinkään ratkaisuun - enkä usko koskaan oikeastaan pääseväni, sillä kaikkeen ei tosiaan voi vaan vaikuttaa. Ja Pepeä siteeratakseni, aivan sama mulle, mä oon onnellinen. Noin suurimmilta osin. Vaikka köyhyys, hukkaan heitetty potentiaali ja turhan panttina istuskeleminen vähän ottaakin aivoon. Eikä parisen kuukautta ole vielä mikään maailmanloppu.

Koska päällimmäiset tuntemukseni tästä ajasta ovat olleet turhautuminen, ärsyyntyminen, tylsistyminen ja itsesääli, olen päättänyt tästedes hehkuttaa niiden vastapainoksi kaikkia asioita, jotka tuovat hetkellistä iloa rahattomaan vapaa-aikaani.

1. Kynttilät huonolla säällä.

Kuten juuri nyt. Kynttilät muistuttavat, että joulu tulee taas, eli elämässä on edes jokin suunta. Ja tietysti yksi rahasumma, joka iskeytyy varmasti tililleni: veronpalautukset.

2. Ruska. 

Syksyn värit ovat vaan olleet tänä vuonna erityisen hienot, eikä niiden ihastelu maksa mitään (hyi mikä tekotaiteellinen Nuuskamuikkus-kommentti, kärvenny kliseisyydessäsi, Aida). Kunpa niistä saisi nauttia vielä pidempään.

3. GarageBand.

Hankin ohjelmaan lisäosan, jonka avulla voin huvitella tekemällä mauttomia biittejä oikeaan douchebag-tyyliin. Naureskelen kaikille älyttömän kuuloisille loopeille, ja tietysti oon jo matkalla seuraavaks Sini Sapotaakix. Et malttakaa vielä hetki, niin saan teidänkin reilun kaupan farkkunne repeemään.

4. Vauvan odotus.

Ei, siis minä en itse odota vauvaa, mutta minusta tulee joulun alla täti. Ihan parasta! Voi sitä hösäyksen määrää, joka on odotettavissa.

5. Skumppahetket mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

Etenkin ystävien kanssa, ja etenkin silloin, kun lasilliset ovat tarjouksessa 2,50€. Kutakuinkin sen verran sitä voi mielenterveydestään maksaa.

6. Matka, johon ei olisi oikeastaan varaa.

Pieni Tallinnaan sijoittuva ystävien syntymäpäiväreissu, jonka päätit ostaa, sillä oletit jo siihen mennessä saaneesi korvauksen viimeisimmistä duunikuvioistasi. Mutta mikäs siinä, on sitä luottokorttia ennenkin vingutettu ja odotettu parempaa päivää. Sitäpaitsi teemana on huumoripaidat, eli kotiin jääminen ei tulisi kysymykseenkään!

TÄRKEÄ HETKI IHMISEN ELÄMÄSSÄ

Noniin, tänään se tapahtui. Elämäni merkkipylväs. Tein aivan itse alusta loppuun Badrijani Nigvzit, eli georgialaiset munakoisorullat! Siitä hyvästä julkaisen elämäni ensimmäisen ruokareseptin, ja julistan itseni virallisesti aikuiseksi. Kas näin!

Tarina alkaa Moskovasta, jossa vierailimme Suvin kanssa noin vuosi sitten ystävämme Elinan luona. Kävimme pariinkin otteeseen testailemassa georgialaisia ravintoloita, jolloin rakastuin tuohon ruokaan heti. Sen viehätystä lisää tietysti se, ettei sitä ole turhan usein saatavilla ainakaan Suomessa. Ja jos ei vuori tule Muhammedin luo, niin, no, tiedättehän.

Kun sitten tänään(kään) ei ollut mitään sen kummempaa tekemistä, marssin kauppaan ja valmistauduin päivän koitokseen seuraavilla tarpeilla:

(Eli georgialaiset munakoisorullat Räihiksen tapaan, olkaa hyvät!)

Näillä mentiin. Ja vähän muullakin.

- Munakoisoja oman harkintakyvyn mukaan (itse otin kolme, ja se oli kyllä liikaa)
- 2,5 dl saksanpähkinöitä
- Tuoretta korianteria
- Kreikkalaista tai turkkilaista jugurttia (n. 0,5 dl täytteeseen, loput dippisoosiin)
- 1 granaattiomena
- Reippaasti oliivi- tai rypsiöljyä
- Loraus viinietikkaa (itse sovelsin tässä vähän ja käytin väkiviinaetikkaa)
- 3 valkosipulinkynttä (sanoi alkuperäinen ohje, mutta enpä kyllä suosittele, yksikin riittää!)
- Jauhettua paprikaa ja sahramia
- Suolaa

1. Tee munakoisosta mahdollisimman samankokoisia, korkeintaan 1 cm paksuja viipaleita. Paista munakoisot kypsiksi ja pehmeiksi pannulla öljyssä. Tai jos omistat sudin, niin kannattaa varmaankin sutia öljyt munakoisoihin etukäteen. Suosittelen käyttämään sellaista lastaa, jolla voit helposti käännellä koisoja ja testata niiden notkeuden. Nostele koisot erilliselle astialle jäähtymään.

2. Kun olet paistanut koisot, siirry täytteen tekemiseen. Tämä on muuten suoraan sanottuna vittumaista puuhaa, mikäli et omista tehosekoitinta. Minä pässi lähdin sotaan sauvasekoittimella, ja se oli kyllä hermoja raastavaa puuhaa. No eniveis, tahnamainen täyte syntyy niin, että heität saksanpähkinät, mausteet, murskatun valkosipulin sekä pienen lorauksen vettä ja öljyä tehosekoittimeen. Itse lisäsin vielä n. 0,5 dl kreikkalaista jugurttia, jotta täytteestä tulisi riittoisampaa. Revi korianteria sekaan ja laita enintään teelusikallinen suolaa. Tai siis en tiedä missä järjestyksessä nämä kannattaa tehdä. Jos sulla on hienot vempaimet, niin voit varmaan laittaa kaiken vaan sekaisin ja antaa koneen hoitaa homman. Jos sulla ei ole kuin kuppi ja surkea sauvasekoitin, niin kärsi. Lopputuloksena pyritään saamaan paksuhkoa, mutta helposti sekoitettavaa saksanpähkinän makuista tahnaa.

Voi helvetin kuustoista.

3. Kun tahna on valmis ja koisot ovat jäähtyneet, ota leikkuulauta tai vastaava alusta. Lätkäise jäähtynyt koiso siihen ja sirottele sen päälle ihan pikkiriikkisen sormisuolaa. Sitten n. ruokalusikallinen pähkinätahnaa klönttinä koison toiseen päähän. Voit levittää sitä myös koisoa pitkin, jos haluat. Ja eikun rullaamaan!

4. Nostele valmiit rullat astiaan. Sirottele päälle granaattiomenan siemeniä ja tuoretta korianteria. Tai vaikka pikkuisen chiliä, jos haluat rullukoihin potkua.

5. Itse tein kreikkalaisesta jugurtista, sahramista ja korianterista vielä jugurttidipin, mutta kukin tyylillään.

Näitähän riittää.

Ja eikun syömään! Yleensä alkuruokana syötävät rullat ovat yllättävän täyttäviä, eli jos niitä tekee isomman satsin, kannattaa paikalle hankkia useampi syöjä.

Ja seuraavaa kertaa varten opittua:

- Näitä on syytä valmistaa paremmilla työkaluilla. Suti munakoisojen öljyämiseen ja tehosekoitin tahnan valmistukseen olisivat pelastaneet paljolta säädöltä ja sotkulta.
- Granaattiomenasta valuu tosiaan kirkkaan punaista nestettä. Paljon. Ole varuillasi!
- Ja se valkosipuli. Yksi kynsi on varmasti aivan tarpeeksi!
- Varaa ainakin lasillinen punkkua näiden kanssa.

Onko kukaan muu kokkaillut georgialaista? Mitä ja miten?

OH TIDINGS OF COMFORT AND JOY

Järkyttävän kiireinen viikko takana! En oikein tiedä mitä sanoa. (Okei, pakko myöntää, että The Wire on ollut osasyynä kiireisyyteeni. Armoa.)

Jostakin syystä mieleni teki kaivella esiin kuvia viime ajoilta.

Pikkusisko penkoi arkistoa: tuloksena sisaruskatras Pikkiksessä luultavasti vuonna 1995. Toisaalta tuo otsatukka ja auringonpaiste viittaisivat myös kevääseen 1996. Uusi lempparikuvani!

Stemmojen opettelua kätevästi puhelimen näytöltä.

Yllärivisiitti Keravan Revanssi-ravintolaan. Hah! Kerava-stereotypiat vain vahvistuivat entisestään, mutta burgerit maistuivat. Go go Jyrki Sukula.

Olen yrittänyt hankkia joulukalenteria, mutta koska olen ollut muka niin kiireinen, en ole vaivautunut lähikauppoja pidemmälle kalenterin etsintään. Lähikaupoista kalenterit olivat tietysti loppu, joten päädyin hankkimaan kukkia hintaan 3€/kimppu. Ei huono, kuten Jorma Uotinen sanoisi.

Jääkaapin ovi tietää kertoa, että helmikuussa mennään! Oli joo vähän hintaakin, mutta mitäpä sitä ei nyt Nina Perssonin näkemisestä pulittaisi.

Tässä vielä sumea kuva todisteeksi joulun ihmeestä: kesällä hankittu peili on vihdoinkin seinällä, pimeä bunkkerimme on saanut paljon uutta valoa, hyllyt ja kaapit on pyyhitty, lattiat pesty, matot tampattu, seinät ja ovet kuurattu. Ihmeellinen joulusiivous! Olo on kuin uudestisyntyneellä.

Ainiin, pitkään odotetut veronpalautuksetkin saapuivat, ja huomenna olisi tarkotus olla onnellinen New Yorkin lentolippujen omistaja. Edellisestä matkasta olikin jo aivan liian kauan! Vaan millä ilveellä jaksan sinnitellä vielä tammi- ja helmikuun? Veikkaanpa viettäväni 99% siitä ajasta mustassa aukossa (lue: töissä tai gradujuttujen kimpussa). Siihen ainakin pyritään! Eihän talvella nyt kannata uloskaan mennä.

TÄTI TÄÄLLÄ TERVE

Kyllä se on vaan kuulkaas fakta se, että meikäläinen muumioituu täällä pikavauhtia. Kylmyys, laiskuus ja mukavuudenhaluisuus ovat lukinneet minut kotiin, enkä kyllä valita yhtään. Sen sijaan nauran sille, että iltani huipentui tänään tähän.

Kyllä. Taloyhtiön roskiksesta dyykattuja MeNaiset-lehtiä ja kupillinen glögiä William & Kate -mukista.
Huomenna varmaan herään ja huomaan olevani 20 vuotta nykyistä vanhempi. Mene ja tiedä.

Viime päivinä olen kuunnellut paljon Jesca Hoopia. Etenkin Peacemaker on tuonut jostain syystä paljon energiaa kaiken pimeyden ja epävarmuuden keskelle. Tekee mieli kuunnella tämä biisi yhä uudelleen ja uudelleen, kuunnelkaa tekin! Tulee sellainen fiilis, että vielä mä saan kaiken järjestymään, löydän töitä, valmistun ja pärjään.

Jesca Hoop kuuluu ehdottomasti genreen naiset, jotka osaavat laulaa niin ärsyttävän naiivilla otteella, että se muuttuu siedettäväksi, jopa miellyttäväksi.

Toinen niinsanotusti voimaannuttava juttu on se, että ihana Nina Persson saapuu Helsinkiin helmikuussa soolokeikalle! En malta odottaa. Toivottavasti lippujen kanssa ei käy Cheekejä. No tuskin.

Olispa mulla jo selvät kuviot. En osaa elää suunnittelematta mitään, vaikka tulevan suunnitteleminen onkin ennen kaikkea nykyhetken pakenemista. Ja sitähän me fiksut ihmiset emme saisi tietenkään tehdä, soo soo. Vaan mitäpä jos on elänyt lähes koko elämänsä menneessä ja tulevassa?

Kaksviis ja kukkia piisaa

Oli iloinen eilisilta, aamu, päivä ja ilta, ja nyt koti on täynnä kukkia. Kukkia, kukkia, kukkia, ihania kukkia, jotka tuoksuvat hyvältä ja tekevät elämästä jotenkin paremman. Kiitos vielä kaikille onnittelijoille!

Itse tästä uudesta iästä en osaa sanoa mitään sen kummempaa. Lapsellinen läppä lentää entiseen malliin ja elämä on kai jotenkin vähän helpompaa kuin vaikkapa viisi vuotta sitten. Nyt on kivaa olla minä, etenkin kaikkien näiden kukkien keskellä. Liljakimppu käteen ja katse kohti uusia seikkailuja ja tulevia vuosia!